Kotiin lähdön aika

Niin se viimeinenkin viikko meni ja nyt ollaan kotiuduttu takaisin syksyiseen koti-Suomeen. Kylmähän täällä on, mutta eiköhän tähän pian taas totu. ☺

Viimeisellä viikolla meillä oli vain kolme työpäivää, sillä Yiannis ehdotti meille josko haluaisimme kaksi viimeistä päivää vapaapäiviksi, jolloin voisimme shoppailla viimeiset ostokset ja kierrellä paikkoja. Työviikko alkoi hieman haikein mielin ajatellen, että sunnuntaina olemme jo Suomessa. Oli todella hassua ajatella, että työpäiviä on enään niin vähän. Miten Suomessa osaisimme taas puhua suomea, kun Kyproksella työskennellessämme olimme tottuneet kommunikoimaan vain englanniksi?

Työpaikoillamme henkilökunta kertoi tulevansa ikävöimään meitä, ja toivotti meidät aina tervetulleiksi uudestaan ja ottamaan heihin yhteyttä milloin tahansa. Veimme työpaikoillemme pieniä tuliaisia Suomesta, ja samalla myös kiitoksen osoitukseksi siitä, että olemme saaneet olla oppimassa heiltä. Veimme Kouvolan lakua, Muumitikkareita ja -patukoita sekä Fazerin suklaata. Eetu, Suvi ja Henna saivat myös kiitoksia koulunpuolelta, nimittäin ISOP talvimalliset koululiikuntapuvut ja lyijykynät!

                                                         ISOP-huppari ja collegehousut

Viimeisinä päivinä kiertelimme ostamassa vielä viimeiset tuliaiset ja ihastelemassa satamaa ja muita paikkoja. Henna ja Helmiina kävivät kurkkaamassa vanhan kaupungin, jossa Eetu ja Suvi kävivät edellisellä viikolla. Torstai iltana lähdimme vielä ulos syömään yhdessä Yianniksen kanssa. Kävimme pizzalla yhdessä hänen vaimonsa ja tämän ystävän kanssa. Takaisin kotiin päästyä olimmekin aivan väsyneitä ja kävimme melko samantien nukkumaan. Perjantai meni aikalailla altailla loikoillessa, pakkaillessa ja myöhemmin illalla syömässä käyden.

                   Vanhaa kaupunkia

                  

Lauantaina herättyämme pakkasimme loppuun ja siistimme vielä hieman paikkoja. Kunnon siivouksen olimme tehneet viikolla. Lauantaina osa meistä kävi vielä kiertelemässä paikkoja ja loppupäivä olikin pelkkää odottelua. Kaikki oli pakattu eikä minnekkään enään viitsinyt lähteä. Pyysimme Yiannista hakemaan meitä n. 19:00 ja suurin piirtein siihen aikaan pääsimmekin lähtemään pienien kommellusten jälkeen... Meillä jäi nimittäin asunnon avain sisälle, ja tilannetta selvitellessä meni hieman aikaa. Yianniksen vaimo oli mukana viemässä meitä, sillä meidän kaikkien neljän matkalaukut eivät todellakaan olisi mahtuneet Yianniksen pieneen autoon.

Kentällä meillä oli pieni kiire aijemmista kommelluksista johtuen, mutta onneksemme lentokone oli myöhässä eikä portteja oltu vielä avattu. Siinä meillä jäi aikaa istuskella ja ostaa pientä evästä lennolle. Lento tuntui pitkältä, sillä ulkona oli pimeää eikä ikkunasta nähnyt mitään. Nukkuminen koneessa oli haastavaa, sillä siellä oli jossain aina lapsi joka itki. Laskeuduimme Helsinki-Vantaa lentokentälle n. 2:00 aamuyöllä. Odotimme laukut ja lähdimme jokainen omilla kyydeillämme kotia kohti. Oli ihanaa päästä omaan sänkyyn nukkumaan, ja saada oikea peitto (Kyproksella meillä oli vaan lakana) !! Se oli asia jota oli kaivattu Suomesta.

Vaikka reissuun lähtö jännitti paljon, voimme todeta, että ulkomaille työssäoppimaan lähtö todellakin kannatti! Reissun aikana opimme paljon Kyproksesta ja heidän tavastaan työskennellä, englannin kieli parani, tutustuimme uusiin ihmisiin ja ennen kaikkea opimme tuntemaan meitä itseämme paremmin. Iso kiitos kaikille heille, jotka olivat mukana mahdollistamassa tätä matkaa ja saimme kokea tämän kaiken!☺️

-Henna&Helmiina

Vuoristoajelua ja vanhakaupunki

Tämä viikko kului todella nopeasti. Työpäiviä tällä viikolla meillä oli vain kolme, sillä maanantaina oli itsenäisyyspäivä ja koulut oli suljettu. Torstaina pääsimme yhdessä muutaman italialaisten opiskelijoiden mukaan roadtripille, jossa kiersimme vuoristoa. Kävimme jollakin padolla, viinitilalla ja luostarissa. Reissu oli kiva ja mielenkiintoinen. Harmillista on, että autossa oli enää tilaa vain kolmelle ja yksi joutui jättäytymään reissusta pois. Suvi päätti jäädä kämpille mutta onneksi oli keksinyt tekemistä päivälle - hän lähti täällä Pafoksella sijaitsevaan vesipuistoon.

                                             Pääsimme maistelemaan viinitilalla eri viinejä.

                                                                              Pato.

                   
                                                                           Luostari.

Näkymä luostarin terassialueelta.

Työviikko itsessään tuntui melko samanlaiselta kuin edeltäväkin. Tällä viikolla työssäoppimispaikkojemme asiakkaat ja oppilaat tulivat paremmin tutuiksi, samoin itse työpaikka ja työnkuva. Meidän kaikkien työpaikoilla henkilökunta on mukavaa ja vastaanotto ollut lämmin, joka helpottaa oppimista ja työnkuvan sisäistämistä.

Työpäivien jälkeen vapaa-aikanamme olemme käyneet satamassa ottamassa kuvia ja ostamassa tuliaisia turistipuodeista, muuten vain tutkimassa lähiympäristöä tai maattu altaalla nauttimassa auringosta. Henna oli kuumeessa muutaman päivän viikosta, mutta kävi kuitenkin töissä myös silloin.  Työpäivät ovat niin lyhyitä, että päivät töissä jaksoi ihan hyvin särkylääkkeiden avulla. Tänään Suvi ja Eetu kävivät pyörähtämässä vanhassa kaupungissa, jota Yiannis kehotti käydä katsomassa. Lähes kaikki liikkeet olivat suljettu, koska sunnuntai. 

-Henna & Helmiina

Toinen viikko

Toinen viikko on mennyt aikalailla työiden ja altaalla notkumisen merkeissä. Töiden jälkeen olemme käyneet mm. Kings Avenue Mall-kauppakeskuksessa, läheisessä satamassa ja tutustuttu asuinympäristöömme. Perjantaina kävimme vielä katsastamassa Pafoksen ravintolatarjontaa.

Koulussa olemme päässeet työhön paremmin sisälle, ja meille on alettu antaa enemmän vastuuta, sekä myös lapset ovat alkaneet tottua meidän pärstiimme. Helmiina aloitti työt vasta keskiviikkona, koska työpaikan "johtaja" oli alkuviikosta poissa. Helmiina on töissä kehitysvammaisten "koulu/päivätoiminta" yksikössä nimeltä Margarita Liazidou institute. Henna aloitti työskentelyn maanantaina samassa koulussa kanssamme. Henna työskentelee Suvin kanssa päiväkodin puolella.

- Eetu & Suvi -

Ensimmäinen viikko

Lauantai-iltapäivästä jätettiin sateinen Suomi taaksemme ja lensimme Finnairin sinisillä siivillä kohti Kyprosta. Kone laskeutui myöhään illalla Pafoksen lentokentälle. Yhteyshenkilömme Yiannis haki meidät kentältä ja vei asunnollemme. Majoittumispaikkamme on ensimmäisen viikon ajan Iris Village. Asuntomme on perus kerrostalokaksio. Alla kuva asunnon olohuoneesta ja sisäpihasta.

Sunnuntaina lähdimme käymään läheisellä rannalla, jossa oli paljon ravintoloita ja pikkukauppoja. Kävimme syömässä Moorings -nimisessä ravintolassa.

Työpaikkamme on International School of Paphos (private), joka on siis kansainvälinen yksityiskoulu. Eetu on year 2 luokassa, eli n. 7-8 vuotiaiden kanssa. Suvi on päiväkodissa, jossa on kolme ryhmää ja lapset iältään 2-5v. Ensimmäinen työviikko meni koulun tiloihin, opettajiin ja lapsiin tutustuessa. Vaikka työpäivät ei ole pituudeltaan kun 5,5 tuntia, niin kuumuus ja englanniksi puhuminen väsyttää, mutta eiköhän tämä tästä! Opettajat koulussa ovat olleet kaikki todella mukavia ja ystävällisiä, jonka ansiosta olemme päässeet hyvin päivärytmiin mukaan. Myös lapset ovat olleet kaikki todella mahtavia.

Ensimmäisen työviikon jälkeen lauantaina muutimme isompaan asuntoon, koska Henna ja Helmiina liittyvät seuraamme. Välimatka edelliseltä asunnolta uudelle ei ollut pitkä, noin 200m. Asunto oli yllätykseksemme todella siisti, kaksi kerroksisen rivitalon päätyasunto, oh + k + 3mh + 2wc/suihku. Lisäksi kattoterassi aurinkotuoleineen.

- Eetu & Suvi -