keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kotiin lähdön aika

Niin se viimeinenkin viikko meni ja nyt ollaan kotiuduttu takaisin syksyiseen koti-Suomeen. Kylmähän täällä on, mutta eiköhän tähän pian taas totu. ☺

Viimeisellä viikolla meillä oli vain kolme työpäivää, sillä Yiannis ehdotti meille josko haluaisimme kaksi viimeistä päivää vapaapäiviksi, jolloin voisimme shoppailla viimeiset ostokset ja kierrellä paikkoja. Työviikko alkoi hieman haikein mielin ajatellen, että sunnuntaina olemme jo Suomessa. Oli todella hassua ajatella, että työpäiviä on enään niin vähän. Miten Suomessa osaisimme taas puhua suomea, kun Kyproksella työskennellessämme olimme tottuneet kommunikoimaan vain englanniksi?




Työpaikoillamme henkilökunta kertoi tulevansa ikävöimään meitä, ja toivotti meidät aina tervetulleiksi uudestaan ja ottamaan heihin yhteyttä milloin tahansa. Veimme työpaikoillemme pieniä tuliaisia Suomesta, ja samalla myös kiitoksen osoitukseksi siitä, että olemme saaneet olla oppimassa heiltä. Veimme Kouvolan lakua, Muumitikkareita ja -patukoita sekä Fazerin suklaata. Eetu, Suvi ja Henna saivat myös kiitoksia koulunpuolelta, nimittäin ISOP talvimalliset koululiikuntapuvut ja lyijykynät!

                                                         ISOP-huppari ja collegehousut

Viimeisinä päivinä kiertelimme ostamassa vielä viimeiset tuliaiset ja ihastelemassa satamaa ja muita paikkoja. Henna ja Helmiina kävivät kurkkaamassa vanhan kaupungin, jossa Eetu ja Suvi kävivät edellisellä viikolla. Torstai iltana lähdimme vielä ulos syömään yhdessä Yianniksen kanssa. Kävimme pizzalla yhdessä hänen vaimonsa ja tämän ystävän kanssa. Takaisin kotiin päästyä olimmekin aivan väsyneitä ja kävimme melko samantien nukkumaan. Perjantai meni aikalailla altailla loikoillessa, pakkaillessa ja myöhemmin illalla syömässä käyden.


                   Vanhaa kaupunkia

                  

Lauantaina herättyämme pakkasimme loppuun ja siistimme vielä hieman paikkoja. Kunnon siivouksen olimme tehneet viikolla. Lauantaina osa meistä kävi vielä kiertelemässä paikkoja ja loppupäivä olikin pelkkää odottelua. Kaikki oli pakattu eikä minnekkään enään viitsinyt lähteä. Pyysimme Yiannista hakemaan meitä n. 19:00 ja suurin piirtein siihen aikaan pääsimmekin lähtemään pienien kommellusten jälkeen... Meillä jäi nimittäin asunnon avain sisälle, ja tilannetta selvitellessä meni hieman aikaa. Yianniksen vaimo oli mukana viemässä meitä, sillä meidän kaikkien neljän matkalaukut eivät todellakaan olisi mahtuneet Yianniksen pieneen autoon.


Kentällä meillä oli pieni kiire aijemmista kommelluksista johtuen, mutta onneksemme lentokone oli myöhässä eikä portteja oltu vielä avattu. Siinä meillä jäi aikaa istuskella ja ostaa pientä evästä lennolle. Lento tuntui pitkältä, sillä ulkona oli pimeää eikä ikkunasta nähnyt mitään. Nukkuminen koneessa oli haastavaa, sillä siellä oli jossain aina lapsi joka itki. Laskeuduimme Helsinki-Vantaa lentokentälle n. 2:00 aamuyöllä. Odotimme laukut ja lähdimme jokainen omilla kyydeillämme kotia kohti. Oli ihanaa päästä omaan sänkyyn nukkumaan, ja saada oikea peitto (Kyproksella meillä oli vaan lakana) !! Se oli asia jota oli kaivattu Suomesta.



Vaikka reissuun lähtö jännitti paljon, voimme todeta, että ulkomaille työssäoppimaan lähtö todellakin kannatti! Reissun aikana opimme paljon Kyproksesta ja heidän tavastaan työskennellä, englannin kieli parani, tutustuimme uusiin ihmisiin ja ennen kaikkea opimme tuntemaan meitä itseämme paremmin. Iso kiitos kaikille heille, jotka olivat mukana mahdollistamassa tätä matkaa ja saimme kokea tämän kaiken!☺️



-Henna&Helmiina



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti